Ostan ruoka-annoksen mukaan. Päälle hörppään kahvin. Lounassalaatti on pakattu kuuteen eri muoviin. Take-away kupin kansi on muovia. Aterimet ovat kertakäyttöistä muovia. Ruokailun jälkeen heitän kaikki roskat sille tarkoitettuun roskakoriin ja kas, ongelma on kadonnut. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Illalla laitan naamalleni kasvonaamion samalla, kun pesen hampaita. Molemmissa tuotteissa killuu kirkkaan sinisiä pienen pieniä helmiä. Mikromuovia siis.
Samaan aikaan jossain päin maailmaa meressä kelluu roskalautta. Kalat nielevät sinisiä palluroita, koska luulevat niitä planktoniksi. Albatrossi tukehtuu syömäänsä muoviroskaan, jäljelle jää vain mädäntynyt kasa luita, höyheniä ja pullonkorkkeja.
Youtube-videolla nuori nainen käy läpi roskiaan. Neljän vuoden aikana hän on tuottanut kierrätyskelvotonta muoviroskaa yhden lasipurkillisen verran. Mieleni alkaa käydä läpi niitä lukemattomia muovipusseja, jotka olen kiikuttanut roskakatokseen. Tunnen syyllisyyttä. Vihaa ja itseinhoa.
Muutaman viikon pyörittelyn jälkeen syyllisyys alkaa hälvenemään. Tilalle hiipii innostuminen. Olen tajunnut, että voin tehdä edes jotain, vaikken lasipurkilliseen pystyisikään.
Nykyään kaupassakäyntikin saa minut raivon valtaan. Ei siksi, että siellä on huutavia lapsia, kiireisiä aikuisia ja käytävät tukkivia mummoja. Vaan siksi, että siellä on tuotteita, joita minun pitäisi ostaa.
Hedelmäosasto on pahin. Heti ensimmäisenä minua tervehtii kuorittu ananas ja appelsiini, pakattuina tietysti muovirasiaan. Seuraavalla hyllyvälillä köllöttelee iloisena sinkkumuna, tuo länsimaisen kulutuksen inha symboli.
Me eurooppalaiset olemme tottuneet syyttämään maapallomme ongelmista aina muita. Kyselemme, miksi meidän pitäisi vähentää jätettämme, sillä Kiinassahan kaikki roskat ovat. Toki siellä on myös puolet Euroopplaisten muoviroskasta, mutta mitä sitä muistelemaan. Luulemme ongelman kadonneen heti, kun saamme roskamme pois silmistämme.
Uutisissa kauhistellaan muovilauttoja. Kauhistellaan kuolleita lintuja. Pelätään mikromuovin päätyvän lopulta ihmisen elimistöön. Missään ei kuitenkaan puhuta muovin vähentämisestä arjessa. Koskaan ei pysähdytä kysymään "miksi tämä on sallittua?".
Muovi ei olisi ongelma, jos sen käyttö olisi hallittua. Muovin keksiminen on pelastanut ihmishenkiä esimerkiksi sairaaloissa. Siihen tarkoitukseen muovi kuuluukin: johonkin missä se on välttämätöntä. Ei miljardeiksi pakkauksiksi, pilleiksi, take-away kansiksi, eikä etenkään kananmunan biohajoavan kuoren korvikkeeksi.
Jokainen valintamme, joka ei sisällä muovia vaikuttaa. Se vaikuttaa markkinoihin, se vaikuttaa satoja vuosia säilyvän muovin määrään. Ennenkaikkea se vaikuttaa asenteisiin.
Meidän on aika lopettaa vastuun siirtäminen kehittyville maille ja alkaa vaatimaan parempia päätöksiä kotimaassamme. On kestämätöntä, että yritykset saavat tunkea tuotteisiinsa mikromuovia ja samalla markkinoida luonnon roskattomuuden puolesta.
Vastuu on siirretty meille kuluttajille, joten nyt meidän on tehtävä se, missä yritykset ja hallinot ovat tekopyhyydessään epäonnistuneet.
(Teksti kirjoitettu osana multimediatyöpaja -kurssia)
Aloitin zerowaste -matkani ensimäisenä kylpyhuoneestani, kahdesta syystä: A) Se vaatii kaikista vähiten elämäntapamuutoksia B) olin vaihtamassa kosmetiikkaani luonnonmukaisemmaksi muutenkin, joten muovin vähentäminen sopi luontevasti yhteen sen kanssa.
Mineraalimeikkipuuterin olen tehnyt itse jo viime keväästä lähtien ja saippuapalat ovat olleet käytössä sitäkin pidempään. Suomalaisen Flow'n shampoopalat ovat osoittautuneet todella hyviksi ja kasvojen pesuun käytän vuorotellen Inkuton mustaa saippuaa tai Flow'n mustikkasaippuaa.
Hiusharja on Iberon luonnonharjaksinen bambuvarrella ja kasvojen kuorintaan käytän nykyään luonnollista kasvoharjan. Vanha kuorintavoiteeni sisälsi mikromuovia (yök) ja heti sen tajuttuani se päätyi puolitäytenä roskikseen. Totesin, että on parempi heittää tuote poltettavaksi sekajätteeseen, kuin huuhdella viikottain mikromuovia vesistöön.
Tiesittekö, että jokaikinen tähän päivään mennessä valmistettu hammasharja on edelleen olemassa? Hammasharja on kanssa ensimmäisiä swappejä jonka tein, sillä se on varmasti helpoin tapa vähentää muovia omassa kulutuksessaan. Tällä hetkellä käytössä on HumbleBrushin harja, jota saa ihan tavallisista päivittäistavarakaupoista. Hammastahnani ostan edelleen muovituubeissa, sillä hyvää korviketta ei ole vielä löytynyt, vinkkejä otetaan vastaan!
Samaan sarjaan hammasharjan kanssa kuuluu myös muoviset höylät. Tilasin MRoomin nettikaupasta itselleni safetyrazorin (joka oli pakattu ärsyttävän suureen muovipakkaukseen) ja paketillisen teriä. Kun terät kuivaa hyvin käytön jälkeen, ne kestävät useita käyttökertoja. Pidemmän päälle säästän myös rutkasti rahaa metallisen korvikkeen käytöllä: uudet terät eivät paljoa maksa.
Meikkipuuterin lisäksi teen itse myös kasvoöljyn sekoittamalla vehnänalkioöljyä, avokadoöljyä ja eteeristä laventeliöljyä. Meikinpuhdistukseen käytän bambulangasta virkattuja kesto"vanu"lappuja, jotka puhdistan pesupussissa pyykkipäivinä vaatteiden seassa.
Mikään näistä swapeistä ei ole vaatinut juurikaan ponnistelua ja mielikin on parempi, kun ei tarvitse stressata roskan määrää kylppärissä. Vielä on matkaa täysin roskattomaan kylpyhuoneeseen ja elämään, mutta suunta on oikea!
